Syksy on vuoden paras istutusaika suurimmalle osalle pihakasveja. Maa on vielä lämmin, ilma viileä ja syyssateet hoitavat kastelun, joten taimi voi keskittyä juurten kasvattamiseen sen sijaan että taistelisi kuivuutta vastaan. Samaan aikaan puutarhamyymälöissä on alennusmyynnit, ja taimia saa usein 30–50 prosenttia kesähintoja edullisemmin.
Käytännössä kasvien istutus onnistuu niin kauan kuin lapio menee maahan, mutta juurtumiselle kannattaa varata vähintään 4–6 viikkoa ennen roudan tuloa. Sama lepotila tekee syksystä parhaan hetken myös kahdelle muulle työlle: väärään paikkaan päätyneen kasvin siirtämiselle ja liian tiheäksi kasvaneen perennan jakamiselle. Alta löytyvät ajoitus, työvaiheet ja ne kohdat, joissa syysistutus menee useimmiten pieleen.
Syysistutus lyhyesti
Näin istutat kasvin syksyllä
- Kuoppa kannattaa kaivaa noin puolitoista kertaa juuripaakkua leveämmäksi ja saman syvyiseksi. Juuret kasvavat ensin sivusuunnassa, joten leveys on syvyyttä tärkeämpi. Tiiviillä savimaalla kuopan reunat on hyvä rikkoa lapiolla, jottei kuopasta tule vettä keräävää allasta.
- Taimi kastellaan ruukussa läpimäräksi 1–2 tuntia ennen istutusta. Kuivunut paakku ei ime vettä kunnolla enää maahan päästyään, ja kasvi voi kärsiä kuivuudesta keskellä syyssateita. Nuutunutta tainta ei kannata istuttaa lainkaan ennen kastelua.
- Paakku asetetaan niin, että sen yläreuna jää maan pinnan tasalle tai korkeintaan 2–3 senttiä sen alle. Puilla juurenniska eli tyven levein kohta jätetään maanpinnan yläpuolelle. Pioni on tunnettu poikkeus: sen silmut saavat jäädä vain 3–5 senttiä pinnan alle, sillä liian syvälle haudattu pioni ei kuki.
- Kuoppa täytetään kaivetun maan ja istutusmullan seoksella ja multa painellaan käsin tiiviisti paakun ympärille. Ilmataskut kuivattavat juuria talvella. Lannoitteeksi sopii typetön tai vähätyppinen syys- tai PK-lannoite, sillä helppoliukoinen typpi hidastaa juurtumista ja houkuttelee kasvin kasvattamaan versoja väärään aikaan.
- Vettä annetaan heti istutuksen jälkeen runsaasti: perennalle ämpärillinen, pensaalle ja puulle 2–3 ämpärillistä. Kastelu ei ole vain juomista vaan se tiivistää mullan juuriston ympärille. Taimen ympärille jätetty matala painanne pitää veden paikallaan, mutta se kannattaa tasata ennen roudan tuloa, sillä jäätyvä vesi vaurioittaa tyveä.
- Lopuksi levitetään 5–10 senttiä kuorikatetta, mutta ei tyveä vasten. Kate tasaa maan lämpötilanvaihteluita ja vähentää roudan nostamaa liikettä, joka on vastaistutetun kasvin yleisin talvituhon syy. Tyven ympärille jätetään muutaman sentin vapaa rinki, ettei kosteus jää hautumaan runkoa vasten.
Näillä välineillä syysistutus onnistuu:
Lapio: Teräslapio istutuskuoppien kaivuuseen
Talikko: Talikko perennojen nostoon ja jakamiseen
Multa: Istutusmulta pihakasveille
Lannoite: Syksyn PK-lannoite
Milloin syysistutus toimii ja milloin kannattaa odottaa kevääseen
Syysistutus toimii parhaiten kestävillä perennoilla sekä lehtipuiden ja -pensaiden astiataimilla. Ne juurtuvat viileässä ja kosteassa maassa hyvin, ja keväällä ne lähtevät kasvuun heti sulamisvesien turvin — selvästi nopeammin kuin samaan aikaan istutettu kevättaimi. Astiataimia voi istuttaa lokakuullakin, mikäli maa on vielä sulaa.
Osa kasveista on kuitenkin sen verran talvenarkoja, että myöhäinen istutus on turha riski. Jalokärhöt, ryhmä- ja pensasruusut, alppiruusut, atsaleat, köynnöshortensiat ja hedelmäpuut kannattaa istuttaa mahdollisimman aikaisin syksyllä tai jättää kokonaan kevääseen. Havukasvit ja isot puuntaimet ehtivät juurtua parhaiten, mikäli ne istutetaan syyskuun puoliväliin mennessä. Myös silloin, kun taimi on aiottu menestymisvyöhykettään pohjoisemmaksi, kevätistutus on varmempi valinta.
Aikataulu kannattaa suhteuttaa omaan sijaintiin. Etelä-Suomessa istutusikkuna venyy usein lokakuun puolelle, kun taas Keski- ja Pohjois-Suomessa sekä sisämaassa sama raja tulee vastaan parisen viikkoa aikaisemmin. Käytännön mittari on maa, ei kalenteri: mikäli lapio uppoaa vaivatta eikä yöpakkasia ole ollut montaa, istuttaminen kannattaa vielä.
Väärään paikkaan päätynyt kasvi kannattaa siirtää nyt
Puutarhassa tulee aina tehtyä arviointivirheitä. Pensas jää liian varjoon, perenna hukkuu naapurinsa alle tai kasvi osoittautuu selvästi isommaksi kuin taimilapussa luvattiin. Kasvien siirtäminen on helpointa juuri syksyllä, kun kasvu on pysähtynyt ja kasvi on vaipunut lepotilaan. Lehtensä pudottanut pensas ei haihduta vettä, joten se kestää juuriston vaurioitumisen paljon paremmin kuin täydessä lehdessä keskikesällä.
Uusi kuoppa kannattaa kaivaa valmiiksi ennen kuin kasvi nostetaan ylös, jotta juuret eivät ehdi kuivua. Juuripaakku otetaan niin isona kuin jaksaa nostaa — pienelläkin pensaalla mielellään 30–40 senttiä halkaisijaltaan, isommalla selvästi enemmän. Tuuhea pensas on helpompi käsitellä, mikäli sitä leikkaa ensin alas, ja samalla juuriston ei tarvitse elättää liian suurta versomassaa. Mikäli matka uuteen paikkaan on pitkä, paakku kääritään säkkiin tai kankaaseen haihtumisen estämiseksi.
Uuteen paikkaan kasvi istutetaan samaan syvyyteen kuin se oli ennenkin, ja kastelu hoidetaan yhtä huolellisesti kuin uudella taimella. Siirretty kasvi kasvaa seuraavana kesänä usein vaisusti — se on normaalia, sillä se rakentaa ensin uuden juuriston. Mikäli kasvi on ollut paikallaan yli kymmenen vuotta, siirto onnistuu harvemmin, ja silloin kannattaa harkita kokonaan uutta tainta vanhan tilalle.
Kasvien jakaminen — näin puutarha kasvaa ilman ostoksia
Kasvien jakaminen on halvin tapa saada lisää kasvustoa, ja se on monelle perennalle myös hoitotoimenpide. Kun kasvusto tiivistyy liikaa, juuret kilpailevat keskenään ravinteista ja valosta, kukinta taantuu ja kasvi saattaa harveta keskeltä. Useimmat perennat hyötyvät jakamisesta 3–5 vuoden välein, osa harvemmin.
Ajoituksen nyrkkisääntö on yksinkertainen: keväällä ja alkukesällä kukkivat lajit jaetaan syksyllä, syksyllä kukkivat keväällä. Alkusyksystä jaetaan siis esimerkiksi kuunliljat, kurjenpolvet, kurjenmiekat ja pionit, kun taas syysleimut, asterit, komeamaksaruoho ja jaloangervot kannattaa jättää kevääseen. Kaikki eivät pidä kajoamisesta lainkaan — idänunikko ja lehtoakileija viihtyvät parhaiten rauhassa.
Kasvusto kastellaan hyvin jakoa edeltävänä päivänä, ja työ kannattaa ajoittaa pilviselle ja tyynelle päivälle, sillä aurinko ja tuuli kuivattavat paljaat juuret nopeasti. Koko kasvusto nostetaan maasta talikolla, joka vaurioittaa juuria lapiota vähemmän. Tiivis juurakko jaetaan terävällä lapiolla tai veitsellä osiin niin, että jokaiseen osaan jää sekä juuria että silmuja. Nyrkin kokoinen pala on useimmille lajeille sopiva, sitä pienemmät osat lähtevät kasvuun hitaasti. Versoista ja lehdistä leikataan noin puolet pois, jotta juuristo ei joudu elättämään liian suurta kasvimassaa, ja palat istutetaan heti uusille paikoilleen ja kastellaan.
Syysalennukset: näin ostat järkevästi etkä turhaan
Puutarhamyymälöiden syysalennukset ovat oikeasti hyvä hetki täydentää istutuksia. Taimet eivät mene kaupassa talven yli, joten hinnat putoavat usein 30–50 prosenttia ja loppusyksystä vielä enemmän. Sama raha riittää kahteen tai kolmeen taimeen, ja koska syksyllä on vielä muistissa, mihin kohtiin kesällä jäi aukkoja, ostokset osuvat yleensä paremmin kohdalleen kuin keväthuumassa.
Alennustaimessa saa katsoa kuntoa tarkasti. Hyvä taimi on lehdistään ehkä nuhjuinen, mutta paakku on kostea ja juuret vaaleita. Kannattaa jättää ostamatta taimet, joiden juuret kiertävät ruukkua tiukkana kiepillä tai työntyvät reilusti pohjan rei’istä, sekä taimet, joiden multa on kuivunut kovaksi kokkareeksi. Kierteellä oleva juuripaakku on hyvä avata sormin tai viillellä reunoilta ennen istutusta, muuten juuret jatkavat kiertämistään maassakin.
Tarjouksesta huolimatta talvenarkoja lajeja ei kannata ostaa aivan talven alla, ellei niitä ehdi istuttaa heti. Mikäli taimi jää istuttamatta, se selviää ruukussa pahimman yli, kun ruukun kaivaa kyljelleen maahan ja peittää katteella — parempi vaihtoehto on silti istuttaa se lopulliselle paikalleen saman viikon aikana.
Yleisimmät virheet syysistutuksessa
Yleisin virhe on typpipitoinen lannoitus. Kesälannoite saa kasvin kasvattamaan uusia versoja, jotka eivät ehdi tuleentua ennen pakkasia, ja juurtuminen jää puolitiehen. Syksyllä istutettu taimi pärjää hyvin ilman lannoitusta, ja mikäli lannoitetta haluaa antaa, se on syys- tai PK-lannoitetta.
Toinen tyypillinen virhe on kastelun jättäminen syyssateiden varaan. Sade kastelee pintamaan, mutta ei välttämättä juuripaakkua, joka on tiiviimpää ainesta kuin ympäröivä maa. Uusi taimi kannattaa kastella istutuksessa kunnolla ja tarkistaa kosteus vielä parin viikon päästä sormella paakun kohdalta.
Kolmas virhe on liian myöhäinen liike. Kun maa on jo jäässä pinnalta ja lapio pomppaa, istutus ja etenkin siirto kannattaa siirtää kevääseen. Samoin kannattaa vältellä työskentelyä läpimärällä savimaalla, sillä silloin maa tiivistyy ja juuret jäävät hapettomaan puristukseen. Neljäs, harmillisen yleinen virhe on istutus liian syvälle: kun paakun päälle lapioi kymmenen senttiä multaa, tyvi hautuu ja kasvi taantuu hitaasti koko seuraavan kesän.
Tee tämä ensin
Mikäli aikaa on vain yhteen iltaan, se kannattaa käyttää siirtoihin ja jakamiseen. Ne ovat ilmaisia, ne korjaavat kesän aikana tehdyt virhearviot ja ne onnistuvat juuri nyt paremmin kuin minään muuna vuodenaikana. Ostetut taimet voi istuttaa vielä seuraavina viikkoina niin kauan kuin maa on sulaa.
Käytännön järjestys on yksinkertainen: ensin kaivetaan uudet kuopat valmiiksi, sitten nostetaan ja jaetaan siirrettävät kasvit, ja lopuksi istutetaan kaikki kerralla ja kastellaan kunnolla. Kate levitetään päälle vasta, kun kastelu on tehty. Useimmille pihoille tämä riittää — talvisuojauksia tarvitsevat vain arat lajit ja ensimmäistä talveaan viettävät havut.
